Tämän päivityksen nimi olisi voinut olla yhtä hyvin "Kruunuvuoren rappiohuvilat", tai "käsi kädessä kuljemme taloon autioon", joskaan jälkimmäinen ei olisi ollut niin kuvaava, sillä emme kulkeneet käsikkäin, emmekä varsinkaan menneet talojen sisälle.
Päivän päähän pistona ja siskoni innoittamana tein ystäväni kanssa päiväretken Kruunuvuoren metsikköön etsimään ränsistyneitä ja lahonneita huviloita.
 |
| Ihan ensteks me törmättiin ihan järjettömään sieneen! |
 |
| Seuraavaksi oltiinkin jo Muumien kultakalalammella! |
 |
| Ei näkynyt kultakalaa (eikä mamelukkeja) |
 |
| Hetken aikaa metsässä rämpimisen jälkeen löydettiin ensimmäiset merkit mahdollisesta asutuksesta |
 |
| ja pysähdyttiin kalliolle ihailemaan maisemia! |
 |
| Sit mä menin kristallimetsän läpi ja nyt mä oon tässä! |
 |
| Tovi piti etsiä, mutta löytyiväthän ne huvilatkin lopulta! |
 |
| Osa oli vielä suht hyvässä kunnossa |
 |
| osa taas vähän huonommassa
|
 |
| Piti vähän leikkiä miimikkoa, ikään kuin olisin jäänyt talon vangiksi |
 |
| Hello... I live here! |
 |
| Kukka! |
 |
| Paluu kultakalalammelle |
 |
| Karmivan kokemuksen jälkeen uskalsi jo vähän hymyilläkin. |
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä ja nähtyä. Mikä tärkeintä tehtiin päivän hyvä työ ja lahjoitettiin verta itikoille ainakin parinkymmenen paiseen verran per perse.
Kiitokset vielä Superäidille, joka suostui paljoa sen enempää ajattelematta lähtemään mukaan tälle älyvapaalle reissulle.
ps. note to yourself: ensi kerralla, kun aiot rämpiä metsässä ja kuralätäköissä, valitse korkkareiden sijaan esim. kumpparit.
♥: Tintti
Kommentit
Lähetä kommentti