Hei uneton, sun missä ajatukses on

Olin unohtanut, kuinka vaikeaa tässä talossa on nukkua. Ensimmäisen yön vietin sentään pyörien sängyssä, mutta viime yönä pelkällä lattialle asetetusta patjasta ei ollut minkäänlaiseksi unen takaajaksi. Patja oli liian kapea tällaiselle parisängyn valtaajalle ja vaikka järki kyllä erinomaisen hyvin tiesi, ettei patjalta voi varsinaisesti pudota, kroppani sai sätkyn aina, kun jalka ylitti patjan reunan. Peiton alla paleli ja olohuoneesta kuului taas kummallisia ääniä, vaikkei siellä ollut ketään. Ahdisti niin, että koko kehoni oli jännittynyt.

Yritin lukea, mutta tuntui, että nukahdan istualteen. Yritin nukkua, mutta uni ei tullut. Ahdistus tuli. Ajaukset tulivat. Juuri kun olin nukahtamaisillani, tuntui, että rakkoni räjähtää. Olen nyt kuukauden päivät kärsinyt tästä käsittämättömästä vessahädästä, joka iskee lähes tunnin välein. Kyse ei ole mistään pissataudista, koska minulla ei ole vain tunnetta, että minun tarvitsee mennä vessaan, vaan minun todella tarvitsee. En käsitä mistä se kaikki neste tulee, kun en ole edes juonut tavallista enempää. Mikä mua vaivaa!?

Ramppasin koko yön vessassa. Viimeisen kerran katsoin kelloa puoli seitsemältä aamulla. Kymmeneltä olin taas hereillä, mutta yritin sitkeästi saada unta vielä kahteentoista asti. Ei onnistunut. Tämä ei voi jatkua näin. Miksen mä vois olla ihan terve ja tavallinen?

♥: Tintti