Juhannus 2015

Meidän suvun juhannus alkaa perinteisesti jo torstaina, joten suunnattiin siskon kanssa Nörrilandiaan hyvissä ajoin keskiviikkoiltana. Ennen lähtöä olin manannut kaverille, kuinka eräs kuspää oli pari vuotta takaperin tapahtuneella kosinnallaan ja sitä seuraavana välinpitämättömydellään pilannut kaikkien tulevien vuosien lempijuhlani - juhannuksen - vuoden kohokohdan. Se oli auttamatta asia, jota ei hevillä unohtaisi. (Alkoholilla ehkä kuitenkin..?)

Torstaina aamupäivän ohjelmassa oli kirpparikierros ja ruokaostosten tekoa Forssassa. Käytiin samalla reissulla viemässä haudalle vähän kukkia. ("Olis pitäny ostaa kaljaa!")

Takasin tullessa olin niin väsy, että olisin ollut valmis nukkumaan. Suunnitelmissa oli ottaa pienet torkut, mutta ei millään ehtiny. Dvd:ltä Speden Pikkupojat ja Turhapuroa. Kummatkin tais jäädä vähän kesken, kun tuli parempaa tekemistä... Loppuilta hengailua ja siideriä Mallorcalla, aka naapurimökin kuistilla sekalaisessa seurassa. 

Perjantaina päivän ohjelmassa oli juhannussauna ja kuudeksi kokolle. Porukkaa sai taas hätyytellä liikkeelle tuntia ennen h-hetkeä ja silti oltiin just ja just ajoissa paikalla. Tai en mä tiedä mitä se kello näytti, mutta kokkomestari oli jo hiukka kärsimättömänä asemissa. "Joko tän saa sytyttää!? No mä sytytän kuitenkin."  

Jossain vaiheessa mun lähimuistini alkoi taas pätkiä. En tiennyt johtuiko se tällä kertaa vammapäästäni, vai alkoholista. Varmaan molemmista. Vessareissujen aikana unohdin mitä olin ollut sitä ennen tekemässä ja kenen kanssa. Jossain vaiheessa olin tajunnut antaa tavarat jollekin talteen, koska tiesin, että unohtaisin muuten mihin olin ne jättänyt. Ongelma vaan oli, etten muistanut antaneeni niitä kenellekään ja sitten etsin niitä ihan hädissäni. (Voi äly ja väläys.) Mulla on muistikuva, että pääsin takasin meidän mökille jonkun kyydissä, mutta ei mitään hajua kenen. Yhtenä hetkenä vaan olin autossa ja seuraavassa rämmin meidän mökin pihaan. Tarttis varmaan hommata sellanen kamerakyperä, että pysyis ittensä perässä.

Loppuyö karaokea ja notskilla istumista. Meikä luovutti leikin taas harvinaisen aikasin kesken. Yleensä en millään malttais mennä nukkumaan ja murehdin mistä kaikesta jään paitsi vetäessäni sikeitä, mutta jotenkin meidänkin juhannuksesta on tullut viime vuosina sen verran rauhallinen, ettei ees vituttanut mennä aikaisin nukkumaan. Hauskaa oli kuitenkin ollut, kuten aina!

Lauantai tuntui sunnuntailta. Krapulasta ei ollut tietoakaan, mutta väsymys oli armoton. Vettä satoi koko päivän enemmän, tai vähemmän, joten ei yhtään harmittanut, että lähdettiin siskon kanssa kotio jo lauantaina. Juhannuksen vietto jäi tältä vuodelta tavallista lyhyemmäksi, mutta en mä olis varmaan enää yhtää päivää jaksanutkaan. Kotiuduttuani vedin 20 tunnin unet ja olin muutenkin tavallista väsyneempi koko viikon, mutta niin se on ollut aina. Mökiltä palautuminen vie aina oman aikansa.